Pixi tuli meille talvella 2010. Pixi tuli aluksi ylläpitoon seuraponiksi siskoni shettikselle Suleville, mutta jotenkin siinä kävi niin, että me ostettiin se. Pixi oli tosi arka ja kiukkunen, aluksi en uskaltanut edes harjailla sitä. Mutta kun vaan puuhailin sen kanssa, harjailin ja taluttelin, niin luottamus kasvoi ja meistä tuli aika hyvät kaverit :)
Oliskohan ollut talvella 2011 nousin Pixin selkään ekaa kertaa, äiti talutti ja menin ilman satulaa. Pixi oli tosi jännittynyt, mutta muistaakseni äiti taluttia mua vaan pari kertaa ja sitten menin vaan riimulla. Sitten olikin pitkä tauko ja 2012 keväällä rupesin ratsastaan Pixil enemmän ja hommattiin sille satula ja suitset. Enhä mä sillo osannu kunnolla ratsastaa, mutta kyllä Pixi oppi ravin nostamisen, pysähtymisen ja peruuttamisen.
Joskus 2012 talvella aloin olla Pixille niin iso että lopettelin sillä ratsastamisen lähes kokonaan, taisin pari kertaa käydä selässä vielä vuonna 2013. Mutta sen jälkeen Pixi on ollut vaan pihan koristeena, nykyään mun 3v pikkusisko ratsastaa sillä.
Remi tuli meille kesällä 2012, ja oli aluksi enemmän isosiskoni poni. Pian Remillä alkoikin jalkavaivat ja eläinlääkärissä selvisi sitten että Remillä on luupiikki nivelen sisällä ja sitä ei kannata leikata pois, koska se todennäköisesti kasvaisi takaisin nopeasti ja entistä isompana.
Joskus 2014(?), kun Remi oli chillaillu laitumella about puolivuotta, odottaen sitä päivää ku sen viimenen matka koittais, niin mä vaan menin yks ilta ratsastaan. Olin sillo tosi kiukkune mun siskolle ja tarvin turpaterapiaa. Sen jälkeen Rempusta tuli mun ja nyt se on ollu mun käytössä kaks vuotta. Jalkavaivoja on ollut matkan varrella ihan riittävästi, ja uskon että niitä on vielä edessä, mutta kyllä me selvitään, me selvitään aina.
Tällähetkellä Remi on tuolla laitumella syömässä ja mua hymyilyttää, kun katon sitä ikkunasta♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti