Kuten otsikosta varmaan huomaa, niin tulevaisuus ei tällä hetkellä näytä kirkkaalta. Remi on ollut lähes koko kesän laitumella sairaslomalla ja se on vaan pahentunut...
Elisiis mulla oli kesäkuun lopussa leiri ja Remi alko vähän ennen sitä liikkumaan jäykästi, joten heppa jäi sitten leirin ajaksi kotiin. Leirin jälkeen ratsastin sillä kerran tai pari ja päätin sitten antaa sille loppu kesän vapaaksi, ajatuksella "aika parantaa haavat". No eipä parantanut.
Toissapäivänä ratsastin Remillä ja se tuntu tosi jäykältä takapäästä, tuli pari pientä pukkiakin, mutta poni liikkui silti korvat hörössä ja mielellään, ainoastaan ravivoltilla oli korvat taaksepäin, sillä lailla kun hevosilla on silloin kun ne kuuntelevat ratsastajaansa.
Eilen sitten pyysin äitiä kattomaan miten se liikkuu ja äiti käski käydä ensi verryttelemässä sen pellolla, että jos se liikkuis paremmin sen jälkeen. No pellolla Remi oli vähä kuuma eikä olisi halunnu ravata, nosti vaan laukkaa. Ja kokoajan käynnissä ja ravissa tunsin et se ei liikkunu kunnolla. Pari pientä pukkisarjaakin tuli. No kun oltiin jonkin aikaan palloiltu siellä pellolla niin menin näyttään Remiä äitille.
Äiti sano heti käynnissä että se ei nyt kyllä liiku kunnolla, nostin kuitenkin ravin ja äiti sano et se ontuu ihan selkeesti. Sit tulin selästä alas ja äiti juoksutti Remiä maastakäsin pätkän. Siinä vaiheessa oli pakko purra alahuulta ja räpytellä silmiä ettei kyyneleet olisi alkanu tulla. Remi ontu niin selkeesti et sen ois sokeekin nähny. En voinut ajatella kuin, että mulla on ehdottomasti maailman paras hevonen. Se niin kiltisti korvat hörössä teki pellolla mitä käskin vaikka siihen sattu. En voinut olla ajattelematta myös yhtä lausetta Heartlandista: "Spartan hyppäisi esteitä vaikka kolmella jalalla, jos Amy pyytäisi", niin Remikin takuulla hyppäisi kolmella jalalla jos mä vaan pyytäisin...
