Violan vauhdissa

Hei!

Violan kanssa on mennyt hyvin. Parin päivän päästähän se on ollut minulla kuukauden. Kerran ollaan käyty tunnilla sen kanssa, nimittäin viime tiistaina. Muuten ollaan pärjätty ihan kahdestaan ja ihan hyvin onkin sitten siihen nähden mennyt.

Me pari päivää sen jälkeen kun Viola tuli, kuva alkuverkoista

Tiistain tunnilla mentiin pääasiassa käyntiä, koska kenttä oli vähän huonossa kunnossa. Aluksi mulle sanottiin paljon "Sonja ota ne ohjat kunnolla tuntumalle ja kyynärpäät kylkiin kiinni, sitten vaan rento ja pehmeä käsi". Violalla oli vauhtiakin aika mukavasti ja se vain viskeli päätään. Otin kuitenkin ne ohjat sitten kunnolla käteen ja rauhoittelin ponia volteilla, niin pään viskely loppui ja poni alkoi hakeutua muotoon sekä pyöristi selkää ja otti takajalat alle.

Kuva otettu reilu pari viikkoa sitten alkuverkoista, tästä mennään edelleen parempaan suuntaan ;)

Sen jälkeen kun sain Violan käyttämään itseään, ei meille enää sanottu muuta kuin "Viola menee nyt tosi hienosti" ja kun lopputunnista ravailtiin vähän, niin siitäkin tuli palautteena "Violalla on kyllä tosi hieno ravi". Ja Viola meni oikeasti hyvin! Kotona en vielä saa sitä kunnolla menemään, mutta suunta on oikea! Yleensä viimeiset 20-30min ratsastuksesta se menee jo nätisti muodossa ihan kotonakin.

Pitäisi saada taas joku kuvailemaan heppoja mun kanssa, että saisi tännekkin vähän edustavampia kuvia

Heppailuja

Heij!

Tiistaina olin tunnilla Rajakalliossa ja tunnin aiheena olivat puomit. Meillä oli keskiympyrällä 3puomia, viuhkamuodossa. Päätyihin tehtiin voltit ja pitkälläsivulla oli aluksi yksi puomi. Menin tunnin siis Vilillä. Vili oli aluksi aika luikerteleva pikku hevonen, joka punki ympyrällä puomien jälkeen ulos. Tämän korjasin vaihtamalla raipan hetkeksi ulkokäteen ja pitämällä ulko-ohjan tuen kunnolla ja pitämällä pohkeet lähellä Vilin kylkiä.

Ilmeillä mennään 😂

Voltit menin harjoitusravissa ja Vili alkoi pian hakeutumaan rennosti alas ja käytti myös pätkittäin hyvin takajalkojaankin. Pitkäsivu laukattiin esteistunnassa ja mentiin sen puomin yli. Mulla oli vaikeuksia saada Vilin laukka tarpeeksi kootuksi, mutta kyllä sekin alkoi onnistumaan, kun otin ensin ohjat käteen ja ratsastin pohkeella eteen.
Lopuksi meille laitettiin toinenkin puomi pitkälle sivulle, innari välillä, ja tultiin sitten sitä. Se meni aika hyvin ja olin oikein tyytyväinen Viliin tunnin jälkeen!♥

Tänään olin Vilillä Terhi Vuorenmaan pitämässä kouluvalmennuksessa. Tehtiin kevyessä ravissa isoa pääty-ympyrää C-päätyyn ja tehtiin iso voltti kohti toista päätyä, niin että tehtiin tavallaan kahdeksikkoa. Vili oli aika laiska, enkä saanut aluksi pohkeita oikein läpi. Ravailtiin jonkin aikaa ja vaihdettiin suunta. Tehtiin samaa hetken toisin päin ja otettiin sen jälkeen välikäynnit.

Välikäyntien jälkeen Terhi sitten ehdotti, että kokeiltaisiinko nostaa laukkaa käynnistä ja paikoiltaan? Itse olin vähän epävarma, en uskonut että Vili pystyisi ikinä nostamaan laukkaa paikoiltaan. Kokeiltiin sitten nostaa ensin käynnistä ja hyvin sujui. Sen jälkeen sain nostaa paikoiltaan laukkaa, ensin peruutin pari askelta ja nostin siitä laukan. Olin oikein yllättynyt ja onnellinen. Ja koska nämä nostot sujuivat niin hyvin, niin miksikäs emme kokeilisi nostaa täysin paikoiltaan?

Nousihan se laukka hyvin paikoiltaankin. Vili vain oli vähän malttamaton, ja alkoi kuopia välillä ilmoittaakseen: "Sonja olen valmis, joko mennään?". Vili oli innoissaan saadessaan vähän laukkailla ja laukkasikin oikein pirteästi. Terhi kehui Viliä ja sanoi, että me olemme hyvä pari, ratsasta tykkää hevosesta ja hevonen ratsastajasta. On se heppa vaan niin spesiaali💖

Tiistain ratsastustunti

Heij!
Olin tiistaina Rajakallion Ratsutilalla ratsastustunnilla ja menin suomenhevosruuna Vilillä. Vili oli aika laiska, ja ravatessa yritti vain juosta pois alta, ettei olisi tarvinnut keskittyä työskentelyyn. Teimme siis päätyihin volttikahdeksikot käynnissä ja pitkillä sivuilla avotaivutusta ensin käynnissä ja myöhemmin hetken ravissakin. Laukkaa ei tunnilla otettu ollenkaan, mikä oli vain hyvä kentän liukkauden takia.

Minä ja Vili viime keväänä

Volttikahdeksikkoa tehdessä, minulla oli kova työ saada Vili oikeasti työskentelemään, kun se kokoajan yritti vain lahnailla ja heilutella päätään. Aika pian otin jalustimet pois jaloista, että saisin pohkeet paremmin läpi ja alkoihan se heppakin sitten hieman paremmin kuuntelemaan. Itse huomasin myös sen, että ulkokäden ranne kääntyi hyvin helposti "kyljelleen" ja sen seurauksena kyynärpää seilasi jossain kaukana, joka myös hankaloitti hieman ratsastusta.

Avotaivutukset meni käynnissä vähän huonommin kuin ravissa, kun Vili joko seilasi kokonaan pois uralta tai sitten etupää valui uralle. Ravissa oli vähän helpompi, sitten kun sain Vilin vain hidastamaan ja kuuntelemaan apuja. Viimeisiin avotauvutuksiin olin erittäin tyytyväinen, varsinkin, kun muistin itsekkin pitää katseen ylhäällä ja katsoa menosuuntaan.

Urski, Vili ja Usko

Tunnin jälkeen oli jalat ihan kipeät ja aika väsynyt olo. Mutta olin myös onnellinen, olin jaksanut työskennellä täysillä koko tunnin ja se tuotti tulosta, kun Vili meni lopuksi ihan nätisti avoa. Autoin seuraavaa ratsastajaa säätämään jalustimet oikean mittaisiksi ja toivotin vielä kaikille hyvää tuntia ennenkuin lähdin kotiin.



Anteeksi kun oli vähän lyhyt postaus ja anteeksi myös pitkästä postaustauosta. Jonna tulee meille ehkä sunnuntaina ja varmaan puuhaillaan ponien kanssa, joten siitä olisi tarkoitus tulla taas postausta!
Haluaisitteko muuten, että tekisin Rajakalliolle oman sivun tänne, jossa vähän esittelisin tallia ja sen hevosia?

Remi..

Elikkäs juttu on nyt niin, että Remiä ei enää ole. Se laukkailee nyt ilman kipuja hevosten taivaassa. 2.11. Remi alkoi ontumaan tosi pahasti, johtuen yhtäkkiä iskeneestä kaviokuumeesta.. Sillä oli joka jalka kipeä, eikä se voinut oikein seistäkkään, eikä kipulääkkeistä ollut mitään apua. Koko sen illan itkin sängyssä peiton alla miettimässä, miten tästä jatketaan. Tulin siihen tulokseen, että lopetus on armeliainta, nyt oli Remin aika mennä sinne, missä ei kipua ole.
3.11. En mennyt kouluun, koska eläinlääkäri oli tulossa aamusta käymään. Aamulla heräsin puol kahdeksalta ja vein Remin kahdeksalta ulos, ja annoin sille kipulääkettä, että sen ois edes vähän helpompi olla. Jätin Remin sitten syömään ja siivosin sen karsinan. Sen jälkeen harjasin Remin kunnolla ja hellästi, letitin harjan ja hännän, leikkasin hännästä jouhitupsun muistoksi, annoin Remille vähän leipää ja kauroja ja kerroin kuinka paljon sitä rakastan, kuinka se on maailman paras hevonen, enkä mä ikinä unohda sitä, se on vaan yksinkertasesti paras heppa♥
Eläinlääkäri tuli joskus yhdentoistamaissa, seisoin Remin vierellä loppuun asti ja itkin hänen vierellään hyvän aikaa vielä sen jälkeen, kun hän ei enää ollut olemassa. Se oli ehdottomasti elämäni kauhein päivä.
Aamutallit on kaikista kamalimpia nykyään, normaalisti ne menee näin:
Avaan oven, kuuluu pirteä, iloinen hirnahdus, sitten kuuluu "tum, tum, tum" kun Remi kolauttaa ovea, sitten kuuluu pientä liikettä ja sitten Remin pää jo kurkistaa karsinan oven yli.
Nykyään ne menee näin:
Avaan oven, kuuluu Roosan pieni säälittävä inahdus/hörähdys ja sitten vaan laitan sille riimun ja vien sen ulos ja sitten Pixin ulos. Ei mitään sen kummallisempaa.
Oikeesti, aina kun oon ulkona, yritän kuikuilla tarhaan, josko se Remppu oliskin siellä. Ja kokoajan toivon, että joku tulis ja sanois että tää koko homma oli pelkkä paska läppä ja sit kaikki palais normaaliks. Mua surettaa jopa nähdä Remin tavaroita siellä täällä, sen suojatkin on edelleen Pixin karsinan seinällä kuivumassa, odottamassa että ne otetaan siitä ja laitetaan hepan jalkoihi ja lähdetään ratsastamaan. Perjantaina aloin itkemään, kun näin Remin fleeceloimen pannuhuoneessa kuivumassa... vein sen sit talliin.

Muistoja:
 Kun Remi tuli meille joskus reilut 4vuotta sitten, mä en aluksi uskaltanu laukata sillä, hyvä jos vähän ravata. Ja joku oli aina pakottamassa mua laukkaamaan ja en tykännyt siitä ku paineet kasvo, sitten kun sain ratsastaa yksin, niin rupesin kokeilemaan laukkaamista, etsin vain ylimääräisen alaturparemmin ja laitoin sen Remin satulaan aina kun menin ratsastamaan ja pidin siitä kiinni aina kun laukkasin, olin aina niin ylpee itestäni ku uskalsin laukata :D Ja itkin onnesta, koska Remi ei kertaakaan kuskannut mua♥

Kerran kun kokeiltiin Sannan kanssa mennä neljää laukkapuomia innariväleillä, niin Remi aina vei mua vähä turhan lujaa puomeille ja tietysti ekat puomit meni iha hassusti, mutta hieno poni kun hän oli, hän korjasi aina kahdelle viimeiselle puomille ja olin hurjan ylpeä hänestä, vaikkei kertaakaan päästy täysin puhtaasti tästä tehtävästä läpi.

Joskus vuosi sitten kesällä, kun meiän hepat oli molemmat kävelykuurilla, me maastoiltiin tosi paljon, sitten kerran me oltiin menossa pientä hiekkatietä, siinä kohdassa oli levike, niin väistettiin sinne kun takaa tuli punainen henkilöauto, eikä Remi pelännyt sitä ollenkaan! Silloinkin olin haljeta ylpeydestä ;)

  Ja entäs se, kun olin Remillä leirillä ja sain mestari idean mennä sillä ilman satulaa ja suitsia(toki oli riimu ja ohjat)ja kokeilin vähä käyntiä ja ravia, pysähdyksiä ja peruutuksia ja heppa toimi kuin unelma, olin aika onnellinen :)

Sitten joskus viime talvena sain päähäni, että koitanpa ravata Remillä naisten satulassa lumihangessa, no Remppupa nostikin laukan ja laukattiin pätkä kunnes liu'uin alas, hihi nauroin iha vääränä siinä lumihangessa Rempun vierellä, mutta en kokeillut sitä enää toiste :D

Nyt viime kesänä päätin taas ratsastaa Remillä ilman varusteita, laitoin kaks narua vaan riimuun kiinni ohjiksi, päätin mennä tuolla laitumella, että heppa ei pääse kauas jos putoan. Kiipesin kiven päälle ja Remi jäi siitä vähän kauas, joten päätin sit vaan hypätä siitä sen selkään, sehän oli tietysti taas yksi minun parhaista ideoistani ja poni "säikähti" ja lähti täyttälaukkaa karkuun, lopuksi tiputtauduin alas, kun pelkäsin että Remi pukittaa mut niskoilleni johonki. Siinä maassa sitten istuin ja mietin kuinka nopeesti se tapahtu :D Otin Remin kii ja nousin selkään uudestaan ja käveltiin ehkä 15minuuttia, kun sit alko reittä kivistää niin paljon etten enää pystyny jatkaan :D

Tää juttu sattui vuosi sitten kesällä, olin kävelemässä Remillä pellolla ja sit yhtäkkiä kissa juoksee siitä meiän edestä, Remi sit sai hirveen hepulin ja lähti kauheeta kiitoo kotiin päin, mutta hidasti kyllä muutaman askeleen jälkeen, herra oli niin herkkä pidätteille :)♥   
 Sitten joskus eläinlääkärissä, ku Remiltä kuvattiin vasen takajalka, sille annettiin rauhottavia hevosen annos, mulla oli sit kova työ yrittää pitää se pystyssä. Sit se eläinlääkäri kävi jossain ja kun se tuli takasi, se totes vaan "tälle hevoselle oliskin vissiin riittäny varsan annos rauhottavia" :D No jalka kuvattiin ja mä yritin höpöttää Remille kaikkee ja nauroin sille ja pidin kaksin käsin sen riimusta kiinni, et saisin paremmin pidettyä sen tasapainossa. Mun herkkis heppa :D♥

Anteeksi kun ei ole kuvia, mutta ne ei vaan ladannu, joten en saanu laitettua.

 

Infoa kaikesta tapahtuneesta

Heij!

Viime aikoina on tapahtunut paljon kaikkea ja nyt minä sitten kerron niistä teille:

(c)Sanna

18.9, Hyppäsin Roosalla ekaa kertaa! Mentiin yhden laukka-askeleen sarjaa, kuvassa sarjan ekaa estettä ei oo vielä nostettu esteeksi :)

(c)Sanna

2.10, olin koulukisoissa Roosalla, mentiin harrasteluokan kouluohjelma 2016 (helppo C) ja napattiin toinen sija, vaikka rata meni mun mielestä aika huonosti! Prosentteja tuli 64,47, olin aika yllättynyt et meni noinki hyvin meiän ekoiks kisoiks, varsinki ku kotona treeneissä oli menny aika huonosti.

 9.10, mun paras ystävä, Raissa tuli meille ja kuvailtiin siinä samalla sitten Remppua ja Piskiä, lisäksi ratsastettiin Roosa pellolla ja talutettiin mun pikkusiskoa Miljaa Pixillä. Ratsastuksesta ei otettu silloin kuvia mutta nauttikaa nyt näistä kahdesta :D

12.10, Remille tuli kranio-sakraalihoitaja, joka totesi, että Remillä on metabolinen oireyhtymä. Sanoi, että Remi on sisältä niin tukossa, että se on sen takia niin lihava. Remi käskettiin päästää vapaalle heinälle, ottaa kaikki ylimääräset ruuat pois(vain vesi, heinä ja harmaa/vaaleanpunainen suola) ja antoi jonku nettisivun osoitteen josta saa jotain yrttilääkettä joka parantaa aineen vaihduntaa, tilattiin se sitten heti ja sitä odotellessa!

15.10 olin vuorostani Raissalla, ja me kuvailtiin Raissan hevosia. Raissan hepat olikin paljo kuvauksellisempia kuin mun, ja ne otti heti hienot korvat hörössä ilmeet :D♥ Paitsi Selle ja Sellellä me sitten ratsastettiinki, saatte Sellestäkin vielä kuvan :)

(c)Raissa

Pahoittelut että postaus on näin huono, mutta yritin vaan vähä infota mitä on viime aikoina tapahtunut :) Myöhemmin sitten parempi postaus? :)

Pimeä tulevaisuus

Heij,
Kuten otsikosta varmaan huomaa, niin tulevaisuus ei tällä hetkellä näytä kirkkaalta. Remi on ollut lähes koko kesän laitumella sairaslomalla ja se on vaan pahentunut...
Elisiis mulla oli kesäkuun lopussa leiri ja Remi alko vähän ennen sitä liikkumaan jäykästi, joten heppa jäi sitten leirin ajaksi kotiin. Leirin jälkeen ratsastin sillä kerran tai pari ja päätin sitten antaa sille loppu kesän vapaaksi, ajatuksella "aika parantaa haavat". No eipä parantanut.
Toissapäivänä ratsastin Remillä ja se tuntu tosi jäykältä takapäästä, tuli pari pientä pukkiakin, mutta poni liikkui silti korvat hörössä ja mielellään, ainoastaan ravivoltilla oli korvat taaksepäin, sillä lailla kun hevosilla on silloin kun ne kuuntelevat ratsastajaansa.

Eilen sitten pyysin äitiä kattomaan miten se liikkuu ja äiti käski käydä ensi verryttelemässä sen pellolla, että jos se liikkuis paremmin sen jälkeen. No pellolla Remi oli vähä kuuma eikä olisi halunnu ravata, nosti vaan laukkaa. Ja kokoajan käynnissä ja ravissa tunsin et se ei liikkunu kunnolla. Pari pientä pukkisarjaakin tuli. No kun oltiin jonkin aikaan palloiltu siellä pellolla niin menin näyttään Remiä äitille.

Äiti sano heti käynnissä että se ei nyt kyllä liiku kunnolla, nostin kuitenkin ravin ja äiti sano et se ontuu ihan selkeesti. Sit tulin selästä alas ja äiti juoksutti Remiä maastakäsin pätkän. Siinä vaiheessa oli pakko purra alahuulta ja räpytellä silmiä ettei kyyneleet olisi alkanu tulla. Remi ontu niin selkeesti et sen ois sokeekin nähny. En voinut ajatella kuin, että mulla on ehdottomasti maailman paras hevonen. Se niin kiltisti korvat hörössä teki pellolla mitä käskin vaikka siihen sattu. En voinut olla ajattelematta myös yhtä lausetta Heartlandista: "Spartan hyppäisi esteitä vaikka kolmella jalalla, jos Amy pyytäisi", niin Remikin takuulla hyppäisi kolmella jalalla jos mä vaan pyytäisin...

 Mutta palataas tähän mustaan aukkoon nimeltä Tulevaisuus. Tehtiin äitin kanssa diili, että mä kustannan Remille hieronnan ja jos se ei auta niin äiti kustantaa Remille klinikkakäynnin. Oikeesti mä vaan pelkään, että meille sanotaan klinikalle et paras ratkasu olis lopettaminen. Pelkään, pelkään, pelkään....

Leirijuttuja

Heips :)

Olin leirillä viime kuun vikat päivät. Tarkoitushan oli ottaa Remi mukaan, mutta herrapa päätti ruveta ontumaan :( Joten heppa jäi kotiin ja lähdin yksin leirille. Sain hoitohevoseksi Helkyn ja leiri siis pidettiin Rajakallion Ratsutilalla :)

Helkky kauneuskilpailujen jälkeen, oltiin kuulemma kakkossuosikkeja, ei ihan voitettu :D

Menin leirin kaks ekaa tuntia Helkyllä. Mulla oli suurena ongelmana se, etten pystynyt istumaan rentona harjoitusravissa ja vasta illalla kun alaselkä alko oleen kipee niin tajusin mistä se johtu
-> mulla on jalat erimittaset ja se jännittää mun alaselän lihaksia ja silloin mun on mahdotonta istua rentona ja silloin en tunne kunnolla jos heppa vaikka ontuu toista takastaan(en tunne Rempun ontumistakaan kunnolla)
Helkyllä en myöskään saanut laukkaa kunnolla nousemaan.

Pätkis

Seurvaana päivänä menin Vilillä ja Urskilla, enkä osannut ratsastaa niilläkään sitten yhtään :( Ne meni vaan pääpystyssä ja mä istuin jännittyneenä ja mikään ei toiminu. Urskilla en myöskään saanut laukkaa nousemaan, sitten jos nousi, se oli hirveetä kaahaamista ja kun yritin hidastaa tempoo niin Urski himmas raviin. Siinä vaiheessa mun oikeesti teki mieli jo ruveta itkeen ja kiljua et "tää on tyhmä hevonen", mutta en voinut, koska tiiän et vika oli todennäköisesti vain minussa ja ehkä myös siinä että Urski oli jo tehnyt kaks tai kolme tuntia ennen mun tuntia.

Minä ja Urski sekä Anni ja Helkky

Seuraavana päivänä oli kaks estetuntia, menin toisen Tiitulla ja toisen Jessellä. Ja ne tunnit meni jo paljon paremmin. Tosin en vissiin kunnolla päässy seisoon jalkkareille ku olin muutamassa hypyssä vähän jäljessä, enkä jännittyneen istunnan takia tuntenu kunnolla, koska poni lähtee ponnistaan ja senkään takia en ollut kaikissa hypyissä mukana.
Yöllä mentiin maastoon, olin aika onnellinen ku sain Jessen sinne. Jessellä maastoilu ku sattuu olemaan rentoa ja täysi vastakohta Remillä maastoilemiseen. Siispä mä vaan istuin löysin ohjin sielä selässä ja ihailin öistä metsää.

Tiitu

Seuraavana päivänä oli leikkitunti, menin Tiitulla. En tiiä leikittiinkö me ihan tuntia, mutta kummiskin muutaman leikin jälkeen vietiin hepat puomille ja muutamalta otettiin satulat pois ja mentiin ilman satulaa. Mä laukkasin Jessellä vähän ja sit mentiin Raissan kanssa Urskilla kaks päällä :D Lopuks menin vielä Raissan hevosella kierroksen käyntiä :)

Leirikoira-Elmo♥

Maanantaina meen Jeminan kanssa Rajakallioon leiriappareiks alkeisleirille. Mulla ei oo aavistustakaan ketä leiriläisiä sinne tulee, mutta päätin että yritän kaikkeni että niille jäis hyvät fiilikset leiristä :) Harmi vaan että koko leirin ajaks on luvattu sadetta :/ No jaa otan kolme takkia mukaan niin enköhä pysy kuivana ja toivottavasti muutki ottaa tarpeeks vaatteita ettei tarvi märkiä käyttää.